Japanilaiseen työkulttuuriin mielletään usein yömyöhään venyvät työpäivät, tiukka työmoraali ja tietenkin afterworkit työkavereiden kanssa. Halusin kokea jotain erilaista ja päätin hakea Nippon Paperin tutkimusharjoittelijaksi viime kesänä.
Arki Tokion lähiössä
Työpäivät aloitettiin klo 8.55 perinteisellä aamuverryttelyllä, joka suoritettiin kaiuttimista tulevan musiikin tahdissa. Tämän jälkeen lausuttiin turvallisuussäännöt yhteen ääneen. Turvallisuuden merkitys näkyi varoitusmerkkeinä ympäri laboratorioita, mutta ne olivat tietenkin japaniksi, mikä vaikeutti niiden ymmärtämistä. Lisäksi pohdin turvallisuuskäytäntöjen tehokkuutta, sillä meidät unohdettiin kouluttaa maanjäristystä varten tarvittaviin toimenpiteisiin.
Kesän tutkimusaiheeni liittyi painopaperin pinnan rakenteeseen, jota opiskelin pääpainoisesti tutusta kirjasta, PI:n Pigment Coating and Surface Sizing of Paper. Työpäivät kuluivat laboratoriossa mittauksia tehden ja saatuja tuloksia analysoiden. Tutustuin paperin huokoisuuden mittausmenetelmiin. Laitteiden käyttöä vaikeutti hieman japaninkieliset ohjeistukset, mutta lyhyellä opettelulla ja avustuksella tämäkin alkoi luonnistua.
Kesän lähestyessä loppuaan pidin esityksen tuloksistani tutkimuskeskuksen työntekijöille, ja positiivinen palaute työstä lämmitti tietenkin mieltä. Kesän aikana opin paljon paperin valmistuksesta ja päällystyksestä, mutta tärkein oppi tuli työaiheen ulkopuolelta. Näin mitä työskentely vieraassa kulttuurissa tarkoittaa ja miten sopeudutaan yhteiskuntaan. Kesän alussa lähdinkin ajatuksella, että haluan oppia ja elää arkea mahdollisimman aidosti paikallisten tavoin.
Lähtö oli haikea, sillä olihan Tokiosta tullut kotini tuon kesän aikana. Harjoittelu kesti lähes kolme kuukautta, ja siinä ajassa ehti jo muodostua arkipäivän rutiineja ja opin mitä kaupasta kannattaa ostaa monen yrityksen jälkeen. Suomeen palattuani tuntui kuin kotona mikään ei olisi muuttunut, vaikka itse olin monta kokemusta rikkaampi. Opin valtavasti kulttuurieroista tuon matkan aikana ja samalla arvostamaan toimintatapojamme kotipuolessa. Paljon jäi vielä kokematta, joten odotankin, että pääsisin vielä tutkimaan tuota nousevan auringon maata.
ありがとうございます. (Kiitos.)
Nippon Paperilla on pitkät perinteet kesäharjoittelijoista, sillä he ovat ottaneet suomalaisia opiskelijoita jo 80-luvulta lähtien. Milla-Mari sai PI:n opiskelijastipendin ulkomaan harjoittelun tueksi. PI jakaa stipendejä ja apurahoja vuosittain n. 100 000 €:lla nuorille opiskelijoille ja tutkijoille.
