Suomen metsäteollisuuteen kohdistuu kasvavia paineita uudistua uusien tuotteiden, teknologioiden ja liiketoimintamallien avulla. Näillä innovaatioilla on kuitenkin vaikeuksia päästä markkinoille.
PI teetti diplomityön kevään ja kesän 2026 aikana, joka tutki innovaatioiden kaupallistumista kolmen sidosryhmän, alan yritysten, rahoittajien sekä tutkimus- ja opetusorganisaatioiden, näkökulmasta, jotta ymmärrettäisiin paremmin, mitkä tekijät tukevat tai estävät innovaatioiden kaupallistumista ja mihin rahoitusongelmat liittyvät. Työn toteutti LUT-yliopiston tuotantotalouden opiskelija Jatta Mikkanen.
Tutkimustulokset
Tulokset osoittavat, että alan haasteena ei ole tutkimuksen, ideoiden tai teknisen osaamisen puute itsessään, koska teknologia yksin on harvoin syy innovaatioiden epäonnistumiseen. 14 haastattelusta tunnistettiin useita tekijöitä, jotka tukevat tai estävät puunjalostusalan innovaatioiden kaupallistamista, joista tärkeimmät on esitetty oheisessa matriisissa (kuva alla).
Yhteistyö ja radikaalit innovaatiot
Alalle ominaista on edelleen inkrementaalisten innovaatioiden suosiminen sekä vahva siiloutuminen, eikä kilpailijoiden välistä yhteistyötä ole juurikaan.
Huomioitavaa on, että alalla harvoin edistetään ydinliiketoiminnan ulkopuolisia innovaatioita tai yhteistyötä startup-yritysten kanssa, vaikka juuri näiden toimijoiden välinen yhteistyö toisi alalle sen kaipaamaan radikaaliutta.
Tällä hetkellä alan startupit toimivat sen sivuvirroissa pääliiketoiminnan sijaan, ja ne ovat poissa suurista VC-investointikierroksista.
Skaalausvaiheessa suurimmat haasteet
Suurimmat haasteet prosessissa tunnistettiin syntyvän innovaatioiden siirtyessä kehityksestä kohti teollista mittakaavaa, eli skaalausvaiheessa, jolloin alan pääomavaltaisuus sekä riskinjakomallien vähäisyys vahvistavat jo tunnistettua kuolemanlaaksoa.
Koska ensimmäinen teollisen mittakaavan demolaitos vaatii suuren investointimäärän, ilman että se itsessään olisi kannattava, sijoittajien vakuuttaminen on hankalaa.
Demovaiheessa tunnistettiin myös kana ja muna -ilmiö, jossa sijoittajat haluavat asiakassitoumuksia ennen sijoituspäätöksen tekemistä, mutta asiakkaat harvoin antavat niitä ennen teknisen toimivuuden vahvistamista teollisessa mittakaavassa.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös kaksi selkeää aukkoa alan ja VC-sijoittajien välillä. Alan kehityshankkeet vaativat usein pitkiä kaupallistamisaikoja ja suuria sijoituskierroksia, kun taas sijoittajat haluavat usein olla vähemmistösijoittajia, jotka hakevat nopeaa kasvua exit-strategialla. VC-sijoittajien erikoistuminen ICT- ja ohjelmistoaloille luo selkeän tietokuilun ja esteen, sillä he sijoittavat tyypillisesti vain oman asiantuntemuksensa mukaisiin kohteisiin.
Alan kehitystarpeet
Alan tärkeimmät kehityskohteet liittyvätkin skaalausvaiheen rahoituksen kehittämiseen, sekä kaupallistamiskyvyn ja asiakkaiden aikaisemman osallistumisen vahvistamiseen.
Suomen puunjalostusala ei kärsi innovaatiopotentiaalin puutteesta vaan pikemminkin lupaavien ideoiden muuttamisesta markkinavalmiiksi yrityksiksi. Alan ekosysteemitason esteet vaativat kuitenkin ekosysteemitason ratkaisuja, minkä takia alakeskisen yhteistyön lisääminen on välttämätöntä.
Lue koko diplomityö TÄÄLTÄ!