Enpä arvannut palatessani Stora Ensolle vuonna 2011, että vuonna 2016 seison isossa konferenssissa Lontoossa päälläni mekko joka on valmistettu meidän kuiduistamme. Eikä mistä tahansa kuiduista, vaan aivan uudella teknologialla valmistetuista Ioncell-kuiduista Pohjois-Karjalan koivuista, viimeisteltynä Tuula Pöyhösen Marimekko-desiginilla. Matkamme muodin maailmaan alkoi vuonna 2011, kun Stora Enson Enocellin tehdas alkoi toisella kuitulinjallaan valmistaa tekstiilisellua. Kuuden vuoden matkamme on ollut täynnä haasteita - uuden oppimista ja entisen kyseenalaistamista - mutta olemme ponnistaneet yrityksemme 800-vuotisen historian peruslähtökohdista: kestävästä metsänhoidosta ja innovatiivisesta ajattelusta.
Tekstiiliteollisuus on haasteiden edessä: tekstiilien kysyntää kiihdyttävät sekä väestön määrän ja elintason kasvu että nopeaan kiertoon perustuva muoti. 1960-luvulla keskivertoamerikkalaisella miehellä oli kuusi ja naisilla yhdeksän asukokonaisuutta ja tuloista 10% käytettiin vaatteisiin ja sillä saatiin 25 vaatekappaletta. 40 vuotta myöhemmin vaatteisiin käytetty osuus tuloista tippui 3,5%:iin ja sillä sai jo 70 vaatekappaletta. Kukaan ei liene laskenut asukokonaisuuksien määrää, mutta tekstiileistä vain 15% päätyy kiertoon USA:ssa ja 11 miljoonaa tonnia päätyy vuosittain jätteeksi. Tekstiilinkulutus Euroopassa ja myös Suomessa seuraa samaa kehitystä. Miksi? Nopeasti vaihtuvat trendit ovat saaneet vaatemerkit tuottamaan pienempiä eriä vaatteita jatkuvalla syötöllä ja ennen kaikkea halvasti. Vaatteen matka suunnitelijan pöydältä meille kuluttajille on kuihtunut 80-luvun 18 kuukaudesta 3 viikkoon.
Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että teksiili- ja muotiteollisuus ei ole kestävällä pohjalla. Melkein 70% tekstiiliteollisuuden kuiduista valmistetaan uusiutumattomasta öljystä, suurin syy siihen on kuidun alhainen hinta. Puuvillan osuus tekstiileistä on kutistunut reiluun 20%:iin. Puuvilla on luonnonkuitu, mutta sitä viljellään alueilla, jotka jo luontaisesti kärsivät vesipulasta. Yksien puuvillafarkkujen valmistamiseen tarvitaan 7000 litraa vettä. Jos farkut tehtäisiin puukuidusta uudella Ioncell-menetelmällä vettä tarvittaisiin vain 3% puuvillafarkkujen tarvitsemasta määrästä. Säästynyt vesimäärä vastaa yhden henkilön 10 vuoden keskimääräistä juomavaden kulutusta. Puuvillan viljely vaatii poikkeuksetta runsasta kastelua, lannoitusta sekä tuholaistorjunta-aineiden käyttöä sadon maksimoimiseksi. Lisäksi yksipuolinen viljely köyhdyttää ekosysteemiä. Puukuitujen osuus maailman tekstiileistä on vain noin 6%. Käytön lisääntymistä rajoittaa puupohjaisen kuidun polyesteriä ja puuvillaa korkeampi hinta, vaikka puukuitu yhdistää ainoana kuituna maailmassa molempien toivotut ominaisuudet, eli kyvyn imeä kosteutta iholta sekä kirkkaan, tarkan ja kestävän tekstiilipainatuksen. Viskoosikuidun ainutlaatuisia ominaisuuksia ovat himmeä kiilto ja erinomainen laskeutuvuus.
Stora Enso toimittaa tekstiilisellua Kiinaan, jossa sijaitsee yli 60% maailman tekstiiliteollisuudesta. Vuodesta 2012 olemme tehneet työtä tekstiiliarvoketjun omaksumiseksi. Olemme mm. kehittäneet Ioncell-kuitua yhdessä Aalto yliopiston, Helsingin yliopiston ja Marimekon kanssa mullistaaksemme muodin maailmaa kestävämmällä ja kierrätettävällä kuidulla, jonka arvoketju on läpinäkyvä ja kestää tarkastelun. Stora Enso tekstiiliarvoketjun alkupäässä takaa kestävän ja uusiutuvan raaka-aineen ja Marimekko arvoketjun loppupäässä takaa kestävän ja korkealaatuisen tekstiilituotteen.
