Tarina kesästä 2018 ja reissusta UPM:n paperitehtaalle Walesin Shottoniin UPM:n Bioforce Trainee -ohjelmassa

16.10.2018

Kaikki sai alkunsa tammikuussa 2018 vieraillessani Oulussa Forest Based Industries -seminaarissa. Meitä oli lähtenyt Tampereelta kuutisenkymmentä innokasta paperialan opiskelijaa tapahtumaan ja vaikka matkanjohtajana kiirettä pitikin, tuli tapahtumassa vierailtua UPM:n ständillä ja rupateltua kesätöihin liittyen. Esitin mielenkiintoni ulkomailla työskentelyyn ja UPM:n edustaja tiesi heti kertoa yhtiön Bioforce Trainee -ohjelmasta ja että haku tähän aukeaa aivan lähiaikoina.

Helmikuussa laitoin heti paperit sisään ja hakukohteeksi Shottonin paperitehtaan Walesissa. Loppukevät oli pienimuotoista jännitysnäytelmää, kun huomasin yhtäkkiä päässeeni pidemmälle hakuprosessissa – ensin videohaastattelun muodossa ja myöhemmin kasvotusten. Niinhän siinä lopulta kävi, että paikka oli minun ja kesäkuussa olisi lähtö Brittein saarille. Mahtavaa!

Bioforce-harjoittelun ytimessä oli projektiluontoinen tehtävä, joka minun kuului toteuttaa kesän aikana. Projekti keskittyisi paperitehtaan erään viimeistelyalueen toiminnon parantamiseen ja kehittämiseen, ja tähän liittyen pääsin vierailemaan ennen Shottoniin lähtöä kohteen sisarkoneella Kaipolassa. Kaipolassa pääsin tutustumaan vastaavaan tuotantoprosessiin, josta sain hyvää pohjatietoa tulevaa kesää varten. 

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä koitti lähtö. Kädessä lentoliput Helsinki-Manchester, laukut pakattuna ja mielessä rutkasti jännitystä. Lento sujui mukavasti ja kentällä vastassa oli kuljetuspalvelun edustaja UPM:n kyltti kädessä. Lyhyen automatkan jälkeen olin jo Chesterissä opiskelija-asunnolla, jossa tulisin kesän viettämään. Matkapäivä oli sopivasti perjantai, joten työn aloituksen sijaan viikonloppu meni rattoisasti asuntoon ja lähiympäristöön tutustuessa.

Ensimmäisellä työviikolla pääsin tutustumaan omaan esimieheen, tuleviin työkavereihin ja tehtaan muuhun henkilöstöön. Yksi kesän hienoimpia puolia oli, että yksi kerrallaan eri osa-alueiden johtajat tutustuttivat koko tehtaaseen yksikkö kerrallaan. Tässä pääsi myös hyvin sisäistämään tehtaan turvallisuuskulttuurin tärkeyden, paperitehtaalla kun on paljon liikennettä, mekaanista laitteistoa ja muuta huomioitavaa. Ensimmäisen viikon aikana sain myös käyttöön vuokra-auton työmatkoja ja muuta matkustelua varten. Ajamiseen toisella puolen tietä tottui yllättävän nopeasti, eikä paikallinen liikennekään ollut pahimmasta päästä. Taisikohan olla kerran kesän aikana, kun aamu-unisena istahdin vasemmalle puolen autoa huomatakseni, että ratti on tosiaan naapuripaikalla. Noh, se siitä.

Työtehtävääni varten sain melko vapaat kädet, kuinka haluan asiaa lähestyä ja miten lähteä kohdetta parantamaan. Olin aiemmin ollut kaksi kesää paperitehtaalla tuotannon tehtävissä ja työskennellyt erilaisiin paperin vikoihin ja rullausominaisuuksiin liittyvissä prosesseissa, joista olikin huikea hyöty uudessa tehtävässä. Työpäivät olivat alkuun tehtaan laitteistoon ja ennen kaikkea henkilöstöön tutustumista haastatteluiden ja yhdessä tekemisen merkeissä. Haastattelin eri vuorojen prosessinhoitajia, vuoropäälliköitä ja tehtaan muuta henkilöstöä saadakseni näkemyksiä projektiin ja minkälaista tukea kukin heistä voi projektiin kesän aikana antaa. Kesän suurin opetus olikin se, ettei mitään projektia pidä toteuttaa yksin, vaan tietoa ja apua tulee itse pyytää ja hakea. Tässä erinomaisena hyötynä oli se, että heti projektin alussa sovimme esimiehen kanssa säännölliset tapaamiset projektiin liittyen ja että oma työpisteeni oli samassa tilassa paperikoneen insinööritiimin kanssa.

Prosessin kokonaiskuvan muodostuttua aloin suunnitella käytännön testejä, joilla lähteä testaamaan toiminnon nykytilaa. Kun testejä oli suoritettu tarpeeksi, tulokset analysoitiin ja näiden perusteella lähdettiin kehittämään uutta toimintamallia. Myöhemmät, vaiheittain suoritetut jatkotestit osoittivat nopeasti mallin toimivan ja seuraavaksi oli kyse siitä, kuinka ne vaikuttavat nykyisiin työtapoihin ja turvallisuuteen. Jo projektin alussa opin, että turvallisuuden tulee olla ykkösprioriteetti kesän aikana. Toteutinkin projektin yhtenä osana turvallisuuteen liittyviä katselmointeja laitteistoon ja mahdollisiin epäkohtiin liittyen, joista tehtiin erillinen kooste projektiin.

Harjoittelun tullessa päätökseen lopputuloksena oli testattu prosessi, ohjeet parannetulle toimintamallille, turvallisuusasioihin liittyvä pohdinta ja tulipa myös osallistuttua koulutusmateriaaleiden tekoon. Ei huonommin kolmelta kuukaudelta. Ei kesä toki pelkkää työtä ollut, vuokra-autosta olin erityisen kiitollinen, sillä muuten en takuulla olisi matkustellut ympäriinsä läheskään yhtä paljon. Kesän aikana rakastuin ensin Walesin maaseutuun ja Snowdonian kansallispuistoon, sekä myöhemmin Skotlannin pohjoisalueisiin ja sen vuoriin. Kiipeilystä kiinnostuneena kävin tietysti kiipeämässä Snowdonin huipulle ja paluumatkalla viereisen Y Lliweddin huiput. Jalkapallon MM-kisoja tuli myöskin seurattua ja samalla tutustuttua paikalliseen pubikulttuuriin.

Kesä menikin kaiken kaikkiaan mukavasti niin töiden kuin matkustelunkin puolesta, enkä kokenut missään vaiheessa jääväni yksin töiden kanssa tai muuallakaan. Kielellisesti pärjäsin hyvin ja englanninkielisestä koulutusohjelmasta oli selkeää hyötyä. Ilmapiiri tehtaalla oli ystävällinen ja kaikki työntekijät ottivat minut alusta alkaen vastaan hyvin. Liekö ollut jotain hyötyä siitäkin, että ymmärrän brittihuumorin päälle. Pääsin myös pelaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni krikettiä tehtaan muun henkilöstön kanssa. Trainee-ohjelmasta minulla ei olekaan juuri huonoa sanottavaa, ainoa ja ehkä tärkein vinkki minkä voin antaa, on kommunikaation tärkeys. Suosittelisinkin kokemusta kaikille ulkomailla tai vieraassa ympäristössä työskentelystä kiinnostuneille.

Juha-Pekka Junnikkala

neljännen vuoden opiskelija, biotuote- ja prosessitekniikka, Tampereen ammattikorkeakoulu

Kirjoittaja

Juha-Pekka Junnikkala, Tamk Paperikerhon puheenjohtaja, PI:n hallituksen opiskelijajäsen