1. September 2011
Kirjoittaja: Matti U. O. Siro
Companies: Ahlström, Ekono, Schauman
2.17. Puukaasun poltto meesauunissa
Öljykriisi 1970-luvun alkupuolella käynnisti energia-asioiden voimakkaan tarkastelun ja kehitystyön Suomen metsäklusterissa. Toimijoita olivat metsäteollisuusyritysten lisäksi eräät konepajayritykset sekä konsulttiyritykset, erityisesti Energiataloudellinen yhdistys Ekono.
1970 luvun lopulle tultaessa oli A Ahlström Oy:n konepajateollisuus kehittänyt leijupetitekniikkaan perustuvan höyrykattilaperheen, jota voitiin käyttää kuoren, turpeen, kivihiilen ja jätteen polttamiseen. Samanaikaisesti oli Ruotsissa tehty installaatio meesauunin lämmittämiseksi puupölyllä. Puun ja kuoren sisältämät pii ja alumiini kuitenkin rikastuivat sellutehtaan lipeäkiertoon ja aiheuttivat merkittäviä toiminntahäiriöitä, ja Ahlsrömin tuotekehityksessä ryhdyttiin kokeilemaan pyroflow-tekniikkaa puujätteen kaasutuksessa.
Taloudellisen nousukauden alettua ja kaatopaikalle kertyvän kuorimäärän lisääntyessä tehtiin Oy Wilh. Schauman Ab:n Pietarsaaren tehtaille vuona 1980 Ekonon toimesta laaja selvitys kuoren käytön lisäämisestä energiantuotannossa. Lopputuloksena selvityksestä oli ehdotus rakentaa uudenaikannen monipolttoainekattila pääasiassa kuoren polttoon sekä etsiä toimiva ratkaisu yli jäävän puujätteen käyttämiseksi meesauunin polttoaineena. Uudenlaisella säädettävällä arinalla varustettu kuorikattila käynnistyi syksyllä 1982 .
Riskialtis päätös puujätekaasuttimen hankinnasta tehtiin alkuvuodesta 1982 ja syksyllä 1983 laitos käynnistettiin. Konsepti oli erikoinen: Murskattu puujäte, kuori ja sahanpuru, kuivattiin soodakattilan savukaasuilla ja syötettiin leijupetikaasuttimeen, jossa se kaasutettiin hiekkapetin sisällä hiilimonoksidiksi, vedyksi ja metaaniksi ja puhallettiin meesauunin polttimeen. Projektin alkaessa tehtaalta kerättiin useita rekkakuormia puujätettä, jotka kuivattiin yhtiön Jyväskylän lastulevytehtaan kuivurissa ja toimitettiin edelleen Ahlströmin Karhulan tutkimuslaitokseen rakennnettuun koekaasuttimeen (n. 1:10 skaalassa). Paitsi kaasutusta lämpötekniseltä kannalta koeajossa pyrittiin selvittämään puun ja soodakattilan savukaasujen sisältämien vierasaineiden käyttäytymistä. Kaikkia tekijöitä ei kuitenkaan pystytty havaitsemaan , mutta muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen päästiin jatkuvaan ajoon. Huomattakoon, että valtion investointiavustus näinkin riskialttiille projektille oli 20 %, kun esim Ruotsissa tavanomaisempienkin bioenergialaitosten investointiavustus oli 50 %.
Laitoksen kaasutusteho oli 35 MW. Kaasu puhallettiin kuumana suoraan meesauuniin. Tehoa säädettiin polttiainevirran ja ilmamäärän avulla. Kaasuttimen pohjasta poistettiin vierasaineet. Alkuvuosien aikana tehtiin yhteistyötä Wärtsilän kanssa, joka ostri sivuvirran kaasusta teholtaan 5 MW moottoriin joka pyöritti generaattoria. Kaasun puhdistus oli onngelma näissä kokeissa. Laitos oli käynnissä yli kaksikymmentä vuotta siten, että meesauunin polttoöljyn tarve oli vain 10..15 % tavanomaisesta ja se romutettiin uuden recovery islandin tultua käyttöön. Sitä ennen tehdasalueelle oli rakenettu maailman suurin biovoimala ja sellutehtaalle purukeitin, joten ylimääräistä puujätettä ei enää ollut.
Ahlström toimitti esitetyn laisia meesauunin puujätekaasuuttimia kaikkiaan 6 kpl, joista ainoastaan Pietarsaaren laitos oli Suomeen, muut toimitettiin Ruotsiin, Portugaliin ja Brasiliaan.