4. November 2008
Kirjoittajat: Arto Elo, Erkki Eiroma, Jouni Huuskonen, Pertti Ahonen
Companies: BASF, Finnminerals, Geologinen tutkimuslaitos, Kajaani Oy, Kaukas, KCL, Kymin Osakeyhtiö, Lohja Oy, Myllykoski, Suomen Malmi, Suomen Talkki, VTT, Yhtyneet Paperitehtaat
People: Antti Mikkonen, Arvo Vesasalo, Botho Estlander, Erkki Aurola, Juuso Walden, Osmo Aho, Per-Erik Ohls, Risto Hukki, Topi Mikkola, Väinö Juntunen
7.1. Talkki suomalaisen paperin täyteaineena
Lahnaslammen talkkiesiintymä
Geologinen tutkimuslaitos suoritti tri Aurolan ja Vesasalon johdolla 1940-luvun loppupuolella Pohjois-Karjalassa mineraalivarojen kartoitusta. Tämä kartoitus johti mm. Lahnaslammen talkkimagnesiittiesiintymän löytämiseen Sotkamosta. Topi Mikkolan vuonna 1955 tekemän muistion pohjalta Suomen Malmi aloitti vuonna 1956 Lahnaslammella ensin syväkairaukset ja sittemmin vuonna 1957 koelouhinnan. Talkin rikastustutkimukset tehtiin prof. Hukin johdolla VTT:llä. Lahnaslammella tehtyjen koeajojen ja itse työmaan vastuullisena henkilönä ja teknisenä toteuttajana oli Suomen Malmin geologi Antti Mikkonen.
Tavoitteena oli kehittää lähinnä paperiteollisuudelle kelpaavaa raaka-ainetta. Ajatuksen takana oli vuorineuvos J. W. Waldenin voimakas pyrkimys parantaa Suomen paperiteollisuuden omavaraisuutta kaikkien raaka-aineiden suhteen. Paperin täyte- ja päällystyskaoliinihan oli kaikki tuontitavaraa. Kalsiumkarbonaattia tai kipsiä ei vielä käytetty. Kaoliinia oli etsitty Suomesta ja löydettykin, mutta esiintymien suuret epäpuhtauspitoisuudet olisivat tehneet niiden valmistusprosessista epätaloudellisen. Talkkia käytettiin maailmalla myös paperin täyteaineena vaikka sen pääasiallisia käyttöalueita olivat keraaminen ja maaliteollisuus. Etenkin Ranskassa talkkitäyteainetta käytettiin lähinnä puuvapaissa hienopapereissa melko runsaasti. Sitä tuotti Etelä-Ranskassa Talc's de Luzenac.
Vuonna 1961 toimitettiin koe-erät Lahnaslammen pilotissa tuotettua talkkia Kajaanin paperitehtaalle sekä Yhtyneiden Paperitehtaiden Jämsänkosken ja Simpeleen tehtaille. Vuonna 1963 käytiin talkin mahdollisesta kokeilusta keskusteluja myös Kymin Kuusankosken tehtaalla. Ne päättyivät kuitenkin heti alkuunsa Botho Estlanderin voimakkaaseen vastustukseen. Hänen käsityksensä mukaan talkki ei sovellu paperin täyteaineeksi, koska se sisältää kovia, kuluttavia partikkeleja.
Suomen Talkki Oy:n perustaminen ja talkin rikastamisen aloittaminen
Suomen Malmi solmi vuonna 1964 optiosopimuksen Yhtyneiden ja Lohjan Talkkitehtaan kanssa Lahnaslammen talkkiesiintymän siirtymisestä niiden yhteisomistukseen. Lahnaslammelle rakennettiin koerikastamo ja vuosina 1965–66 mainitut yhtiöt suorittivat laajat paperikone- ja painatuskokeet, jotka sitten optiosopimuksen mukaisesti johtivat päätökseen tuotannollisen toiminnan aloittamisesta 1967 lopulla. Yhtyneet Paperitehtaat Oy ja Lohjan Kalkkitehdas Oy perustivat Suomen Talkki Oy:n 30.12.1967. Hallituksen puheenjohtajaksi tuli Yhtyneiden talkkitoiminnan uranuurtaja Osmo Aho. Toimitusjohtajaksi nimitettiin DI Väinö Juntunen Lohjalta.
Yhtyneiden osallistumisen taustalla oli paitsi raaka-aineiden omavaraisuus, myös JuusoWaldenin visiopuun käytön tehostamisesta kotimaisen täyte- (ja päällystys-) talkin avulla. Yhtyneillä oli nimittäin vähän metsiä muihin Suomen paperiyhtiöihin verrattuna. Yhtyneiden paperintuotannon rakenne tuki hyvin tätä ajatusta – laskettiin, että 1 tonni talkkia vastaisi 1 ha metsävaroja.
Talkin louhinta alkoi marraskuussa 1968 ja talkkikaivoksen ja – rikastamon rakennustyöt saatiin valmiiksi tammikuussa 1969. Rikastustoiminta alkoi virallisesti 12.2.1969 ja ensimmäiset täyteainetalkkitoimitukset Yhtyneiden Kaipolan tehtaille tapahtuivat 20.2.1969. Oy Keskuslaboratorio Ab, joka oli ollut aktiivisesti mukana tutkimustoiminnassa, ajoi talkkikoeajon maaliskuussa 1969 samasta talkkierästä. Kaipolassa valmistettiin ensimmäiset täysin kotimaista täyteainetalkkia sisältävät aikakauslehti-paperirullat maaliskuun lopulla 1969. Myös Yhtyneiden Simpeleen tehtaalla ajettiin talkkikoeajoja käyttäen talkkia taivekartongin täyteaineena. Kaipolan silloinen johtaja P-E Ohls, ensimmäinen talkin käytön todellinen pioneeri, järjesti Kaipolassa 13.5.1969 suuren talkkikokouksen, jossa olivat edustettuina kaikki Suomen paperiyhtiöt Kajaani Oy:tä lukuun ottamatta. Aihe oli luonnollisesti talkin käyttö paperin täyteaineena. Keväällä ja kesällä myös muutamat muut paperi- ja kartonkitehtaat kokeilivat onnistuneesti talkkia ja aloittivat sen pysyvän käytön. Lahnaslammen talkkitehtaan vihkiäiset järjestettiin 27.8.1969. Päällystystalkki mainittiin vakavasti ensimmäisen kerran tässä tilaisuudessa. Samalla myös julkistettiin päätös mikrotalkkitehtaan rakentamisesta. Uusi tehdas antaisi mahdollisuudet hienojakoisempien talkkilaatujen valmistamiseen, jolloin myös paperin päällystäminen talkilla tulisi mahdolliseksi.
Ensimmäiset talkin käyttäjät
Yhtyneiden Kaipolan ja Simpeleen tehtaiden jälkeen täyteainetalkin käytön aloittivat Veitsiluoto, Kyro ja Äänekoski vuonna 1969. Käyttökohteet olivat lähinnä syväpainatukseen tarkoitettu aikakauslehtipaperi, tapettipaperi ja taivekartonki. Talkin käytön pioneereja olivat mm. Kai Kunnas (Kaipola), Pentti Luopa (Simpele), Pentti Juvakka (Veitsiluoto), Erkki Lumme (Kyro) ja Arvo Reipas (Äänekoski). Näitä tehtaita seurasivat Anjala (Kalervo Lammenranta), Kirkniemi (Ebbe Sommar) ja Voikkaa (Anders Lund) vuonna 1970. Muut aikakauslehtipaperi- ja kartonkitehtaat tulivat mukaan myöhemmin. Varovaisimpia talkin käytön aloittamisen suhteen olivat Myllykoski ja Tako. Kajaani Oy ei periaatteellisista syistä halunnut aloittaa talkin käyttöä tässä alkuvaiheessa. Mikrotalkkitehtaan valmistumisen myötä myös Suomen hienopaperitehtaat Tervakoski, Kangas ja Kymi tulivat talkin käyttäjiksi 1972 ja täyteainetalkkia alettiin lisätä myös erikoissanomalehtipaperiin.
Talkin merkitys Kaipolan paperitehtaalle
Talkin käytön vakiinnuttua Kaipolassa Gruner & Jahrille Saksaan toimitettiin ensimmäiset koerullat talkkitäytteistä paperia. Koe-erä läpäisi G&J:n tiukat syväpainopaperin vaatimukset ja Kaipola pääsi painotalon vakiotoimittajaksi. G&J ei ollut siihen mennessä hyväksynyt Kaipolan syväpainopaperia. Mainittakoon, että G&J ei aluksi tiennyt, että koepaperierä sisälsi talkkia.
Kaipolan otettua käyttöön kuumahierteen 1970-luvun alussa talkin osuudeksi 65 g/m² syväpainopaperissa vakiintui 35 % ja pelkkää TMP- kuitua sisältävässä 52 g/m² sanomalehtipaperissa 10 %. Kaipola lienee ollut ensimmäinen tehdas Suomessa, joka lisäsi täyteainetta sanomalehtipaperiin ja pystyi näin differentioitumaan muista toimittajista.
Kaipola teki myöhemmin myös pohjapaperikokeita käyttäen talkkia täyteaineena. Paperi päällystettiin Äänekosken päällystyskoneella (pigmenttinä kaoliini). Pohjapaperi todettiin Äänekosken silloista paremmaksi, ”melkein yhtä hyväksi kuin Kaukaan pohjapaperi”. Tehdyt koeajot palvelivat Jämsänkosken suunnitelmia.
TMP:n käytön myötä, joka mahdollisti sellun säästön, Kaipolassa voitiin laskea silloista m2-painoa. Kun paperin täyteainepitoisuus oli talkin ansiosta korkeampi, voitiin tällä reseptuurilla saavuttaa puun käytössä niin merkittävä säästö, että Kaipola sai vuonna 1978 luvan uuden paperikoneen rakentamiselle. Saatu lupa kuitenkin käytettiin sittemmin uuden SC- koneen (PK 5) rakentamiseksi Jämsänkoskelle.
Talkista tulee 70- luvulla paperin pääasiallinen täyteaine Suomessa
Täyteaineiden käyttö Suomessa kasvoi vuoden 1974 lopulla öljykriisistä alkaneeseen lamaan saakka varsin rivakasti. SC- paperien ja hienopaperien tuotanto kasvoi ja täyteainepitoisuus papereissa nousi. Talkkitäyteaineen kotimaisuus, kilpailukykyinen hinta, sen kyky sitoa pihkaa paperikoneen kiertovesistä, kaoliinia parempi retentio paperiin, pidemmät viirojen kestoiät ja parempi vedenpoistuminen rainasta sekä hyvät painettavuusominaisuudet houkuttelivat paperintekijää. Täyteainetalkki valtasi vähitellen kaoliinilta markkinoita ja sen tuotanto kasvoi vuoden 1970 60 000 tonnista 110 000 tonniin vuonna 1974. Karkeamman P40- talkki vaihtui vähitellen laatusyistä hienompaan P20- talkkiin. Pahimpana lamavuonna 1975 talkin myynti romahti 80 000 tonniin paperikoneiden käyntiasteiden romahtaessa. Elpyminen alkoi nopeasti. Jo vuonna 1976 ylitettiin 100 000 tonnin raja uudelleen.
Suomen Talkki Oy oli vuoden 1975 alusta tullut kokonaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n omistukseen. Talkin menettänyt Lohja päätti kuitenkin olla tässäkin liiketoiminnassa mukana ja rakensi oman talkkitehtaan Vuonokseen. Suomen Talkki vastasi kilpailuun laajentamalla tuotantoaan 230 000 tonniin ja kehittämällä edelleen talkkien laatua ja käsiteltävyyttä paperitehtailla. Toinen toimittaja paransi talkin toimitusvarmuutta. Talkin markkinaosuus kasvoi ripeästi, kun vielä Yhtyneet ja Lohja sopivat talkin yhteisestä myynnistä perustetun Finnminerals- nimisen yhtiön kautta. Talkin osuus Suomen paperiteollisuuden täyteaineista nousi vuosikymmenen lopulla yli 70 prosenttiin, kun viimeinenkin kaoliinissa kokonaan pysynyt sc- tuottaja, Myllykoski Oy otti talkin täyteaineseokseensa. Finnmineralsin kanssa tehdyissä koeajoissa Myllykoski vakuuttui talkin eduista siinä määrin, että aloitti oman talkin tuotannon Luikonlahdella. Vuonna 1980 Finnminerals myi täyteainetalkkia Suomeen yli 200 000 tonnia ja vientikin oli aloitettu. Tämä jäikin sitten huippuluvuksi. Halpa tuontiliitu aloitti neutraaliliimauksen yleistymisen myötä voittokulkunsa puuvapaissa papereissa ja syrjäytti vähitellen talkkia. Kun vielä sc- paperia ruvettiin painamaan myös offsetissa ja talkki aiheutti siinä pölyämisongelmia, talkin käyttö täyteaineena putosi 80- luvulla takaisin runsaan 100 000 vuositonnin tasolle.
Vaikka talkki sitten 1980- luvulla menettikin osuuttaan paperin täyteaineena, se oli ehtinyt antaa merkittävän osuutensa suomalaisten paino- ja kirjoituspaperien 60- luvun loppupuolella alkaneeseen voittokulkuun. Täyteaineen ohella oli 70- luvulla hiljalleen kehitelty myös talkin käyttöä paperin päällystämiseen. Tämä tutkimus- ja kehitystyö kulminoitui yhdessä Kaukas Oy:n ja Basf’in kanssa tehtyyn kehitysprojektiin, jonka tuloksena talkki otettiin vuonna 1982 ensimmäisenä maailmassa käyttöön lwc- syväpainopaperin päällystyksessä. 90- luvun alkupuolella päällystystalkin käyttö ylitti 100 000 tonnia vuodessa.