Kaukas

12. September 2009

Kirjoittaja: Jaakko A. Palsanen
Companies: Kaukas, Kymin Osakeyhtiö
People: Eero Avela, Esa Simpura, Gunnar Wigren, Harri Holm, Harri Piehl, Jaakko Pöyry, Johan Standertskjöldm, Karl-Erik Jernström, Leo Stenbäck, Mikko Nyyssölä, Niilo Ryti, Olavi Airanne, Olle Schalin, Reino Soila, Tapani Lares, Väinö Somer

Kaukas

Oy Kaukas Ab:n tutkimustoiminta

Perustuu Johan Standertskjöldin teokseen Kaukas 1945 – 1985 (Weilin & Göös 1988)

Sulfiittitehtaan ollessa Kaukaan hallitsevin tuotantoyksikkö tutkimustyö tapahtui sen laboratoriossa. Sellun laadun jatkuvan tarkkailun ja sen parantamiseksi tehdyn työn rinnalla olivat veden saastumis- ja puhdistuskysymykset ensiarvoisen tärkeät. Insinööri Väinö Somer kehitti 1950-luvulla menetelmän, jolla rikkidioksidi otettiin tislaamalla talteen. 1960-luvun alussa sulfiittijäteliemen haihduttamoa rakennettaessa seurasi uusia tutkimustehtäviä. Koivusellun valmistaminen uudessa sulfaattitehtaassa 1960-luvulla aiheutti yhtiön kemisteille uudenlaista tutkittavaa. Puhdisteiden ja klooridioksidilla tapahtuvan hapettavan valkaisun avulla voitiin saada aikaan hyvälaatuista koivusellua. Menetelmä vaati melko paljon tutkimusta yhteistyössä Keskuslaboratorion (KCL) kanssa. Kaukaan tekosilkkitehtaan toimintaan liittyi myös tutkimusta.

Vuonna 1961 tutkimus organisoitiin uudelleen: perustettiin tutkimusosasto ja kiinnitettiin filosofian tohtori Eero Avela tutkimuspäälliköksi, jonka vastuualueena oli yhtiön koko tutkimus- ja kehittämistyö. Tutkimus keskitettiin, ja tutkimuspäällikkö raportoi yhtiön tekniselle johtajalle. Avelan seuraajaksi nimitettiin vuonna 1967 filosofian maisteri Reino Soila, jonka aikana kehtystyötä jaettiin entistä enemmän osastoille. Silloin työtehtävät jakaantuivat suunnilleen tasan tutkimuksen ja rutiiniomaisten tarkistusten kesken. Soila halusi yhdistää sulfiittilaboratorion vaativimmat työt ja tutkimuslaboratorion yhteiseksi analyysilaboratorioksi. Sen esimieheksi nimitettiin diplomi-insinööri Olle Schalin. Analyysilaboratorion nimi vaihtui myöhemmin kemian laboratorioksi.

Ympäristökysymykset hoidettiin erillään tutkimuslaboratoriosta. Vesi- ja jäyevesiasioita hoitavaa ympäristölaboratoiota johti diplomi-insinööri Gunnar Wigren vuodesta 1961 vuoteen 1975, jolloin nimitettiin ympäristönsuojelupäällikkö. Tässä toimessa oli luonnontieteiden kandidaatti Leo Stenbäck vuoteen 1980, hänen jälkeensä diplomi-insinööri Olavi Airanne ja vuodesta 1985 lähtien filosofian maisteri Esa Simpura.

Vuonna 1975 tutkimusosasto alistettiin Tapani Larekselle. Samana vuonna diplomi-insinööri Harri Holmista tuli tutkimuspäällikkö. Tutkimustyön osuus kasvoi vähitellen laaduntarkkailun vähetessä. Aluksi tutkimusosasto sijaitsi vanhan sulfiittitehtaan kahdessa eri laboratoriossa. Paperitehtaan valmistuttua vuonna 1975 osastoa laajennettiin. Jo olemassa olevien laboratorioiden yhteydessä olevat tehdastilat korjattiin tutkimusosaston käyttöön. Silloin voitiin ensimmäisen kerran sijoittaa koko osasto yhteisiin ja yhtenäisiin tiloihin.

Tutkimustyöstä kohdistui aluksi suurin osa sulfiittitehtaaseen, sitten sulfaattitehtaaseen ja myöhemmin paperitehtaaseen. Vuonna 1963 tutkimusosasto ehdotti, että sahanpurua käytettäisiin sulfaattisellun valmistukseen, sillä analyysit osoittivat sen täysin mahdolliseksi. Tämä johti vuonna 1967 sahanpurusellulinjan rakentamiseen. Mekaanisen puunjalostusteollisuuden eri puujätteiden sopivuutta sellun valmistukseen tutkittiin, samoin puuraaka-aineen varastointiajan vaikutusta tuotteen laatuun. Kemiallisen tehtaan rakentaminen ja toiminta aiheuttivat melko paljon tutkimustyötä. Avelan aikana tehtiin laajoja kuituanalyysitutkimuksia, jotka liittyivät päätökseen rakentaa yhdessä Kymin Osakeyhtiön kanssa hienopaperitehdas Nordland Papier Länsi-Saksaan. Myös korroosiokysymyksiä tutkittiin. Samassa yhteydessä ilmansuojelu tuli ajankohtaiseksi.

Aivan uusia ja vaativia tutkimustehtäviä liittyi kuitenkin paperitehdasprojektiin. Ensin oli kysymyksessä kartongin tai sanomalehtipaperin valmistus. Näistä suunnitelmista luovuttiin melko pian. Lopuksi päädyttiin LWC-paperiin. Kaikki käytettävissä olevat voimavarat kohdistettiin oikean ratkaisun löytymiseen. Selvitysryhmää johti yhtiön tekninen johtaja Karl-Erik Jernström. Muut ryhmän jäsenet olivat Tapani Lares, Harri Piehl ja Reino Soila sekä yhtiön ulkopuolelta Niilo Ryti, Jaakko Pöyry ja Mikko Nyyssölä. Asiantuntijoina kuultiin myös kirjapainoalan eksperttejä. Tehtäviin kuuluivat kilpailija- ja markkina-analyysit, paperin laatukysymykset, tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvien häiriöiden ennakointi ja ehkäisy sekä tehdasmallin kehittäminen ym. Osa tutkimustyöstä tehtiin Kaukaalla, osa Keskuslaboratoriossa tai know-how – kumppanin Mead Corporationin luona. Paperin eri ominaisuudet, kuten esimerkiksi lujuus ja painettavuus, olivat tietenkin tärkeimmät tutkimuskohteet.

Vuonna 1973 päätettiin paperitehtaan laboratorion ja tutkimusosaston välisestä työnjaosta seuraavaa: Tehdas vastaa käytön ja laadun valvonnasta sekä tuotteiden ja työmenetelmien jatkuvasta parantamisesta samoin kuin lyhyen aikavälin tavoitetutkimuksesta. Tutkimusosato suorittaa paperin, päällystysaineen ja valmiin tuotteen tavoite- ja tuotekehitystutkimusta päämääränään löytää uusia tuotteita ja laatuja. Myös painovärien, painotekniikan ja paperin painettavuuden tutkimukset tehdään tutkimusosastolla. Tutkimusosasto kokeilee ja kehittää menetelmiä, joiden avulla entistä paremmin pystytään selvittämään paperin käyttäytyminen painoprosessissa. Tehdas ja tutkimusosasto ovat tietenkin läheisessä yhteistyössä.

Vuonna 1977 tutkimusosasto keskittyi parantamaan LWC-paperin kilpailukykyä. Vuonna 1979 pääpaino oli päällystyspigmenteissä. Vuonna 1981 pyrittiin löytämään tutkimusteitse uusia tuotteita. Vuonna 1984 tutkimuksen tärkeitä tavoitteita olivat offsetlaadut ja hyvin kevyet LWC-paperit. Myös paperikoneen märän pään kemia muodosti laajan tutkimuskohteen.

Vuonna 1986 syntyi Oy Kymmene Ab Kymin ja Kaukaan yhdistyessä. Tällöin Kaukaan tutkimusosasto jatkoi toimintaansa Harri Holmin johdolla ja se palveli Kaukaan lisäksi Kaukas-Voikkaa Divisioonaan kuulunutta Voikkaan paperitehdasta. Myöhemmin tutkimusosaston palveluja käyttivät Kymmenen Aikakausilehtipaperitoimialaan liityneet ulkomaiset tehtaat Caledonian Paper, Chapelle Darblay St Etienne ja Chapelle Darblay Grand Couronne.

Tämä kronikka ei käsittele Kaukaan tutkimusosaston toimintaa vuodesta 1986 lähtien, joka vaatisi oman kronikkansa.