2.19. DD-pesurit - sellun valmistusteknologian tähtituote

5. August 2016

Kirjoittaja: Harri Qvintus
Companies: Andritz

2.19. DD-pesurit - sellun valmistusteknologian tähtituote

DD-pesurit - sellun valmistusteknologian tähtituote
Kehitystyötä leimaavat vahva osaaminen ja peräänantamattomuus

Esipuhe

Olen kirjannut Drum Displacerin eli tutummin DD-pesuriteknologian kehitysaskeleita ja niihin liittyviä muistoja monien pyynnöstä ja kunnioittaakseni niitä, jotka ovat olleet tekemässä DD-pesurista sitä menestystarinaa, jonka tunnemme. Esitän pahoittelun jo etukäteen siitä, että historiikissa ei varmasti ole kaikkien niiden nimiä, jotka siinä ehkä kuuluisi olla.

Teksti perustuu siihen, miten itse olen nähnyt tilanteet ja millaiset mielikuvat minulla on monien vuosien jälkeen. Olen kuvannut tekstissä tapahtumia, jotka minun käsitykseni mukaan ovat merkityksellisimmät pesurien kehityksen kannalta ja jotka ovat minulle jääneet vahvasti mieleen. Kuvaukseni ulottuu vuosituhannen vaihteeseen asti, jolloin itse siirryin toisiin tehtäviin. DD-pesurin menestystarina ja maailman valloitus kuitenkin jatkuu.

Useat tekstissä mainitut avainhenkilöt ovat nähneet/tarkistaneet tekstin etukäteen. Toivottavasti näin on vältytty suuremmilta virheiltä.

Haluan esittää kiitokset kaikille vaativille ja hyville asiakkaille, jotka ovat mahdollistaneet DD-pesurien kehittämisen. Ilman teitä ei DD-teknologiaa olisi. Lisäksi vielä erikoiskiitos kaukaalaisille.

Tuotekehittäjät, suunnittelijat, myynti, projektinhoito, starttarit ja valmistus ovat tehneet mahtavaa työtä. Suurkiitos heille upeasta ja miellyttävästä yhteistyöstä.

Savonlinnassa, kesällä 2016

Harri Qvintus, ANDRITZ Oy

 

Tästä se alkoi

Sain ensimmäisen kosketuksen DD-pesurien edeltäjään, Enson rumpu-painesyrjäyttimeen (ERP) tarkalleen 15.9.1982 ollessani Enson Kotkan tehtaan paperikoneen käyttöinsinöörinä. Laite ristittiin sittemmin  Enso Drum Displaceriksi (EDD) ja myöhemmin yrityskaupan jälkeen siitä tuli Drum Displacer eli DD-pesuri.

Enson konepajaryhmästä Erkki Yli-Vakkuri ja Seppo Kokkonen tulivat tuolloin esittelemään ERP-pesurin toimintaperiaatetta ja siihen liittyvää projektia. Täytyy myöntää, etteivät pesurin kaikki toiminnot tulleet täysin selviksi esittelypalaverin aikana. Vielä tuossa vaiheessa pesurin syöttölaatikossa oli hydraulisesti edestakaisin liikkuva kolmiomainen sihtikori, jota piti aika-ajoin puhdistaa paineakulla. Paineakku vaati lipeää ja kaikki haihduttamolle pumpattava suodos piti puhdistaa valtavalla erillisellä belt-suodattimella.

Mitkä tekijät sitten vaikuttivat ERP-pesurin syntyyn?

En vielä siis tuolloin ollut mukana kehitystiimissä, jota Jorma Surakka veti, mutta saamieni tietojen mukaan ERP:n syntyyn vaikutti seuraavat kolme asiaa:

  1. Tuomo Lintunen esitti ajatuksen monivaiheisesta yhdellä pumppauksella toteutettavasta pesurista vuonna 1977 valmistuneessa diplomityössä ”Sellun pesulaitteiden kehittäminen”. Pesumenetelmää oli diplomityötä varten testattu Enso Gutzeitin tutkimuslaitoksella Imatralla pienessä viisivaiheisessa testiyksikössä. Nämä tulokset olivat olleet erittäin lupaavia ja siksi jo vuonna 1976 jatkotutkimusta varten oli rakennettu ensimmäinen pilot-laite, jonka halkaisija oli yksi metri ja leveys 0,7 metriä.  Pesumenetelmälle ja ensimmäiselle pilot-yksikölle myönnettiin patentti vuonna 1977.
     
  2. Erkki Yli-Vakkuri teki kehitystiiminsä ja Enson Savonlinnan protopajan henkilöstön kanssa kokeita ja testejä koskien pesurin materiaaleja ja pesuprosesseja. Kokeissa selvitettiin, miten erilaiset pinnoitteet  ja tiivisteet kestävät mustalipeää ja korkeita lämpötiloja. Tästä aineistosta löytyy runsaasti myös pesun tehokkuuteen liittyvää tutkimustietoa.
     
  3. Aineistosta löytyi myös kuva saksalaisesta 1940-luvun patentista, jossa kuvataan mineraalien pesuun suunniteltu monivaiheinen, yhdellä pumppauksella toteutettu pesuri. Patentoitu pesuri on erehdyttävästi ERP-pesurin näköinen, mutta kuitenkin oleellisesti erilainen kuin myöhemmän kehitystyön tuloksena syntynyt DD-pesuri.

Palatkaamme Kotkan projektiin. Projektin käynnistyttyä minut nimitettiin sen tukiryhmään sekä Kotkan tehtaan projektipäälliköksi. Erkki Yli-Vakkurin siirryttyä toisen työnantajan palvelukseen sain nimityksen myös konepajaryhmän projektipäälliköksi – tämä teki projektipäälliköiden neuvotteluista oikein sujuvia.

Projekti eteni pesurin starttiin asti oikein hyvin. Pesurilla oli jopa kaksi lempiniemeä: toinen oli Eetu ja toinen Kalevalaa mukaillen Sampo. Kuten historia on osoittanut, niin oikea sampohan DD-pesurista on omistajilleen tullut.

Ensimmäisen DD-pesurin tyyppinimi oli ERP3020,4. Sen halkaisija oli 3 000 mm ja pituus 2 000 mm, lisäksi siinä oli neljä pesuvaihetta ja alhainen syöttösakeus.

Pesurin startti tapahtui  1.10.1983 ja sen jälkeen alkoivat ongelmat. Niiden ratkaisemiseen meni lähes vuosi.  Olen koonnut seuraavaan luetteloon esiin tulleita ongelmia: niitä ratkottiin samanaikaisesti, vaikka tekstissä käsittelen niitä erillisinä.

  1. Pesurin syöttölaatikko oli kartiomainen ja sen sisällä toimi hydrauliikkakäyttöinen sihtilaatikko. Syöttölaatikko ei pelannut kuin muutaman minuutin kerrallaan. Se oli koko ajan jumissa, eivätkä hydrauliikkasylinterien rajat kestäneet reaaliolosuhteita. Lisäksi takaisinhuuhtelu ei toiminut lainkaan.
    Päädyin johtopäätökseen, että sihtikorista ja hydrauliikkasylintereistä pitää päästä kokonaan eroon. Yritin kehittää erilaisia syöttöputkia olemassa olevaan kolmiomaiseen syöttölaatikkoon: oli manifoldia, oli erilaisia kynttilänjalkoja ja lopulta suora putki. Koska suora putki toimi parhaiten, muttei kuitenkaan riittävän hyvin, niin pyysin lupaa uuteen syöttölaatikkoon valvontaryhmältä, johon kuuluivat Matti Harjama, Erkki Kallio, Juhani Pohjolainen ja Juhani Kyytsönen. Lupa myönnettiin ja uusi syöttölaatikko suunniteltiin Seppo Kokkosen johdolla. Se toimi moitteettomasti.
     
  2. Massakakun irrottaminen ja puhtaan suodoksen saaminen onnistuivat taistelun jälkeen. Koska massakakku ei irronnut rummun pinnalta, jouduimme suunnittelemaan ja asentamaan ensimmäiset massakakun irrotusputket. Jo alle tunnin ajossa belt-suodatin kuohasi ja vaahtosi aivan valtavasti, siksi myös siitä piti päästä eroon. Sen takia lipeän kuitupitoisuus piti saada laskemaan: kuitupitoisuus oli lähes 500 mg/l ensimmäisillä irrotusputkilla. Ensimmäisenä toimenpiteenä päätin pistehitsauttaa teräsviirat reikälevyn päälle. Tämän ansiosta kuitupitoisuus laski jo tasolle 100 mg/l, mutta valitettavasti sekin oli liikaa. Lisäksi viirat alkoivat jo lyhyehkön ajan jälkeen irtoilemaan pistehitseistä. Siksi irrotussuihkuja pitää muuttaa. Erkki Savolainen alkoi tutkia kuitupitoisuuksia erilaisilla suuttimilla ja kulmilla. Testien perusteella suunniteltiin uudet suuttimet. Ne toimivat erinomaisesti ja kaiken lisäksi ne pesivät koko ajan reikälevyä.
     
  3. Kovapinnoitteella ruiskutetut tiivistepinnat alkoivat lohkeilla tuhoten tiivisteet. Sen takia pinnat piti uusia. Seppo Kokkosen esityksestä pinnat kovahitsattiin, mikä osoittautui oikeaksi toimenpiteeksi. Kovahitsauksen jälkeen tiivisterivat ja -elementit eivät kuitenkaan olleet keskenään pareja. Sorvasin ne toisilleen sopiviksi tiivisterivoilla, mistä kovin moni ei pitänyt: sorvauksen aikana koko pesuritaso tärisi ja ääni oli kuin pirun viulusta. Melu kuului lähes koko tehdasalueella. Kolmen päivän sorvauksen jälkeen tärinä ja ääni olivat poissa ja vaiheiden välinen tiivistys toimi.
     
  4. Pesurin kapasiteetti oli alussa vain 15 tn/vrk, vaikka takuu oli 40 tn/vrk. Alkuperäisessä pesurissa pesuneste kierrätettiin neljä kertaa kakun läpi yhdellä pumppauksella. Vieraillessani Enson Summan tehtailla näin aivan sattumalta Kolmeksin kiertosuodospumpun. Sain siitä idean laittaa vastaavat pesuriin vaiheiden väliin. Kehitysryhmässä päätimme toteuttaa idean ja välipumppauksilla pesurin kapasiteetti saatiin nostettua yli takuutuotannon.

Tuohon aikaan ei kotoani löytynyt yhtään lehteä, jossa ei olisi ollut jossain nurkassa jos jonkinlaista kehitysideaa.

Ongelmista huolimatta tuloksia saavutettiin ja ensimmäinen pesty massakakku saatiin pesurilta 28.10.1983. Osa tuosta kakusta on edelleen tallessa. Ensimmäisiin pitempiin ajojaksoihin päästiin kuitenkin vasta 1984 syksyllä, jolloin pesuri myös luovutettiin tuotannolliseen ajoon.  Pesuri toimi upeasti siihen asti, kunnes se useiden vuosien jälkeen korvattiin kapasiteetiltaan suuremmalla DD-pesurilla.

Kehitystyöhön alettiin panostaa

Ensimmäisen pesurin luovutuksen jälkeen siirryin tuotepäälliköksi Savonlinnaan. Sain esimiehekseni Raimo Kohosen, joka tunnettiin erittäin tarkkana suunnittelijana ja ”pelle pelottomana”. Tiimiini kuuluivat huippusuunnittelijat Seppo Kokkonen - suunnitteluryhmän vetäjänä -  Erkki  Ruuskanen ja Anssi Luostarinen. Tämä joukko oli pitkälti suunnitellut myös ERP-pesurin. Seppo Kokkosen konstruktioteknisen osaamisen ja vahvan suunnittelukokemuksen ansiosta DD-pesurista tuli mekaanisesti kestävä ja toimiva laite.

Uuden suuremman pesurin nestetaseita laskiessani ymmärsin välittömästi, että rummun sisäistä nestemäärää oli pakko vähentää. Tulin nopeasti siihen lopputulokseen, että sisäisestä putkistosta piti päästä eroon, mikä tarkoitti, että suodoskanavasta tuli päästä suoraan jakoventtiilille. Tällaisena raakileena vein idean edellä mainituille suunnittelijoille.  Timo Taureen tuli mukaan joukkoon ja hän teki diplomityön suodoksen suorasta ulosviennistä. Parin ideakierroksen jälkeen päädyimme rakenneratkaisuun, joka on vieläkin käytössä.

Kotkaan asennetun ensimmäisen pesurin pesutulos ei ollut mielestäni vielä riittävän hyvä. Päättelin, että pesuvaiheita tulisi lisätä, mutta törmäsin kapasiteettiongelmaan, koska kukin lisäpesuvaihe pienensi merkittävästi pesurin tuotantokapasiteettia. Suodosvirtauksen gradientteja massakakussa piirrellessäni tuli mieleen, että mitäpä jos fraktioisin pesunesteen. Näin syntyi fraktioitu pesu, joka osaltaan auttoi saavuttamaan ylivertaisen pesutehokkuuden kilpailijoihin nähden. Patentoimme sen, samoin kuin patentoimme  myös useita muita prosessi- ja konstruktioteknisiä keksintöjä.

Toinen DD-pesuri toimitukseen

Vaikka Kotkan pesurin tulokset olivat suhteellisen hyviä, uutta pesurikauppaa ei vain saatu. Elimme tiimini kanssa jatkon suhteen suuressa epävarmuudessa. Tämä oli tavanomaista myöhemminkin aina 1990-luvun alkuun saakka silloin, kun kauppa ei käynyt. 

Vakuuttaaksemme asiakkaamme modifioimme vanhan pilot-pesurin uusien ominaisuuksien  mukaiseksi. Kotkan aikainen kollegani ja hyvä ystäväni Asko Paakki Kaukaan tehtailta sai puhuttua meille luvan koeajoille.

Muistan oikein hyvin, että koeajojen aikana tehtaan tuotantopäällikkö Kalevi Siltanen käveli paikalle ja virkkoi:
- Ostin sieltä Savonlinnasta vuosia sitten kaksivaiheisen pesurin, joka pelasi tuskin yksivaiheisenakaan. Nyt sinä poika yrität ajaa nelivaiheista pesuria.

Koeajot kuitenkin vakuuttivat niin Kalevi Siltasen kuin Harry Sundqvistin ja saimme tilauksen uudesta pesurista. Kyseessä oli toinen DD-pesuri ja sen tyyppinimi oli DD3040,4.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että pesurin osti Kaukas ja tilauksen kirjasi Enso, mutta tilauksen vastaanotti Kymmene Kaukas ja toimitti Ahlström, sillä molempien toimijoiden omistus muuttui toimitusaikana.

Asko Paakki Kaukaan projektipäällikkönä ja Markku Nuopponen Savonlinnasta takasivat onnistuneen projektin läpiviennin.

Muutamaa päivää ennen starttia Kaukaan työntekijä tuumasi minulle: ”Ei se Sundqvist olisi tuollaista värkkiä ostanut ellei se olisi syönyt malarialääkkeitä.”  Kommentti liittyi siihen, että Harry oli juuri palannut Brasilian komennukselta, eikä kaverin usko uuteen laitteeseen ollut ilmeisesti järin suuri.

Pesurin käynnistys tapahtui 1987 ja se oli aivan uskomaton: 45 minuuttia startin jälkeen olimme saavuttaneet niin pesutehokkuus- kuin kapasiteettitakuuarvot. Siihen aikaan minun lisäkseni oli vain yksi henkilö, Raimo Paananen alias Rahikainen, joka osasi käynnistää pesurin ja ajaa sitä. Siksi meidän oli pakko tehdä startissa 12 tunnin vuoroa.

Toisen seurantaviikon lopulla olin yövuorossa torkkumassa Kaukaan pukuhuoneessa, kun eräs työntekijä tuli sisään ja sanoi: ”Nyt se sai orgasmin.”

Luonnollinen kysymykseni oli, että mikä se. Vastauksesi tuli, että se sinun peli. Taas kysymys minulta, mikä peli ja vastaukseksi sain, että pesuri. Sanoin, etteihän se voi mitään orgasmia saada. Vastaukseksi sain, että kyllä voi, sillä sen vaihdelaatikko on lauennut. Niinhän siinä oli tosiaan käynyt ja vaihdelaatikkoa pitikin vahvistaa.

Toimitus oli todella upea menestystarina. Tehtaalla oli ollut ajatuksena ajaa vanha imurumpupesulinja alas uuden startattua, mutta sitä ei tehtykään. Haihduttamo ja pesuhäviö olivat aiemmin rajoittaneet tuotantoa, mutta rajoitteet hävisivät DD-pesurin valtavan pesutehon myötä. Koko tehtaan kapasiteettia voitiin nostaa hyödyntämällä myös vanhaa linjaa. Kaiken  lisäksi sellun hinta nousi merkittävästi, joten investoinnin takaisinmaksuaika oli Kaukaalle hyvin lyhyt.

Kymmenet potentiaaliset asiakkaat kävivät referenssivierailulla ja moni siemen kylvettiin itämään asiakkaiden mieleen.

A. Ahlström Osakeyhtiön pääjohtaja Krister Ahlström muisti  Seppo Kokkosta, Anssi Luostarista, Erkki Ruuskasta ja minua ”Me teimme sen” -palkinnolla ja kunniakirjalla.

Tämän projektin aikana työantajani nimeksi tuli Ahlström. Esimiehekseni sain kokeneen sellumiehen Jukka Sainiemen. Samalla lisääntyi prosessiasiantuntemus merkittävästi, kun  Jukan organisaatioissa olleet Olavi Pikka ja Hannu Rönkönharju liittyivät mukaan joukkoomme. Heidän roolinsa myöhemmin MC- ja valkaisupesureita kehitettäessä oli aivan ratkaiseva.

Iso DD käynnistyi kompastellen

Koska Kaukaan DD-pesurin pesurin startti oli kaikille osapuolille suuri menestystarina, aloimme hieroa kaukaalaisten kanssa kauppoja seuraavasta pesurista, joka korvaisi vanhan imurumpusuodinlinjan. Penna Hyväri, Kalevi Siltanen, Harry Sundqvist ja Risto Löppönen Kaukaalta olivat tekemässä kauppoja yhdessä minun ja Jukka Sainiemen kanssa.

Mielestäni pesuri vaati vielä kolme suurempaa muutosta. Tein päätöksen muutoksista ja  suunnittelijat toteuttivat ne. Seuraavat kohteet muutettiin:

  1. Pesuvaiheiden fraktioita lisättiin siten, että niiden määrä nousi kolmeen kappaleeseen kussakin neljässä vaiheessa.
     
  2. Kustannussyistä tehtiin ns. kevyet tiiviste-elementit. Vaikka kevyet elementit toimivat erinomaisesti, päätettiin niistä luopua myöhemmin, koska kuumassa kopassa niiden säätäminen oli epäinhimillistä.
     
  3. Pumppuosastomme kaverit saivat höynäytettyä minut uskomaan, ettei tyhjösäiliötä tarvita lainkaan, vaan uusi ARP-pumppu pystyy erottamaan lipeästä ilman ja palauttamaan imusuodoksen suoraan pesurille.

Emme uskaltaneet tehdä lopullisia piirustuksia rummusta ennen kuin kaikki oli lujuuslaskettu. Lujuuslaskennan suoritti Kalevi Korento, joka toimi omassa yrityksessään. Tuohon aikaan koko Euroopassa ei ollut kuin yksi kone, joka pystyi suoriutumaan tämäntyyppisestä vaativasta elementtilaskennasta. Kone oli Brysselissä, jonne kytkeydyimme puhelinlinjojen kautta vapunpäivänä, koska silloin saimme vuokrattua koneen käyttöömme edulliseen hintaan. Nykyisin lähes kaikkien työpöydällä on kannettava kone, joka on paljon tehokkaampi kuin tuo Brysselin kone.

Pesurin valmistus ei olisi koskaan onnistunut ellei meillä olisi ollut samalla niemellä omaa konepajaa. Olimme tiiviissä yhteistyössä Savonlinnan konepajan Kaj Lindhin, Jyrki ja Esa Ruuskasen sekä Kalevi Makkosen kanssa, kun suunniteltiin piirustuksia, joiden mukaan pesuri voitiin valmistaa.

DD-pesuri, jonka tarkempi tyyppinimi oli DD4060,4LC, käynnistyi vuonna 1988. Tämän pesurin startti oli tuskaisa. Koko pesuritaso oli usein vaahdon peitossa, koska ARP-pumppu ei toiminut. Muutaman viikon tuskailun jälkeen päätimme hankkia tyhjösäiliön ja sen asennettuamme pesuri alkoikin pestä välittömästi.

Olin ollut Kaukaalla viikkokausia ilman vapaapäiviä, joten lähdin kotiin. Harry Sundqvist ja minä olimme tulleet hyviksi ystäviksi vuosien aikana. Ystävyydestä huolimatta hän soitti minulle jo samana yönä ja keskustelu meidän välillä meni suurin piirtein näin:
- Kello on 02:40, täällä Harry Kaukaalta. Minulla on muutamia vastauksia ja yksi kysymys.
- Niin.
- Olemme hankkineet tänne Kaukaan tehtaalle Drum Displacer Washerin. Drum tarkoittanee rumpua, Displacer tarkoittanee syrjäytystä, mutta mitähän tuo Washer tarkoittaa?
- Eikö se sitten pese, kysyin hetken harkittuani.
- Voi sen noinkin lievästi ilmaista.
- Onko ok, jos olen tehtaalla kello 9?
- Taisin juuri äsken mainita, että kello on 02:40. Ei kai sieltä Savonlinnasta yli kuutta tuntia Lappeenrantaan aja?
- Ok, ymmärrän, lähden heti tulemaan.
- Se olikin harras toiveemme.

Tehtaalle päästyäni selvisi, että jostain syystä tyhjösäiliön pinnansäädön kompensaatioputki oli täyttynyt lipeällä ja aiheuttanut suuren kuohaongelman. Pesuri saatiin taas toimimaan ja hyvä niin, koska iltapäivällä Kaukaalle oli tulossa vierailulle Enocellin johtaja Jorma Kangas. Hän oli avainhenkilö, kun Enocelliin valittiin uusia pesulaitteita. Kaupat saatiin ruskean massan pesureista muutama viikko vierailun jälkeen.

Kuitenkin pian startin jälkeen ajauduimme ongelmiin päätytiivisteen kanssa, sillä tiivisteenä käytetyt punostiivisteet eivät kestäneet kuin muutaman viikon. Minulla oli usein VW Jetan peräkontissa punostiivisteitä, joiden arvo oli moninkertaisesti autonarvo. Tämän ongelman kohdalla pelastavaksi enkeliksi tuli Pekka Purho, joka oli juuri siirtynyt meiltä omaan insinööritoimistoon.  Hän  kehitti ensimmäisen joustavan tiivisteen ja tiivisteet saatiin kestämään. Kuitenkin ne aiheuttivat ongelmia vielä jatkossa useammassa muussa kohteessa.

Pesurin toimituksen ja startin aikaan aloitin yhteistyön University of Idahon ja Teknillisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) kanssa. Louis Edwards ja Harry Norden olivat suurena apuna, kun pesurin tehokkuuskertoimia laskettiin erilaisilla massakakun paksuuksilla, fraktioiden määrällä ja sisäisillä nestemäärillä. Näiden laskelmien perusteella päätin luopua kolmannesta fraktiosta useampivaiheisissa pesureissa ja minimoida edelleen rummun mukana pyörivää nestemäärää.

Ensimmäinen valkaisun DD osoitti teknologian tarjoamat mahdollisuudet

Olavi Pikka ja Hannu Rönkönharju olivat ensimmäisen valkaisuun tarkoitetun DD-pesurin primusmoottoreita. Pitkähköjen neuvottelujen jälkeen saimme sovittua pesurin toimituksesta Enson Tainionkosken tehtaalle Eop-vaiheeseen. Pesurista tuli myös ensimmäinen, jossa oli MC-syöttö ja tasotiiviste.

Tämä ensimmäinen valkaisun DD-pesuri käynnistyi vuonna 1988. Jo startissa havaittiin, ettei syöttölaatikko toimi. Pesurissa oli lähes lieriömäinen syöttölaatikko, jossa kokeiltiin jos jonkinlaista pyörivää härveliä huonolla menestyksellä. Pesuri alkoi toimia vasta sen jälkeen, kun syöttölaatikon sisältä poistettiin kaikki osat.

Pesurin ansiosta tehtaan valkaisukustannukset laskivat tuntuvasti ja energian kulutus väheni, koska syötettävää massaa ei enää tarvinnut laimentaa. Tämä referenssi toi mukanaan aivan uusia mahdollisuuksia.

Olavi Pikan ja ja Hannu Rönkönharjun johdolla aloimme  kehittää fraktioitua valkaisupesua. Myöhemmät projektit osoittivat, että menetelmän avulla päästiin erittäin alhaisiin valkaisun kemikaalikustannuksiin, kun koko valkaisu oli toteutettu DD-pesureilla.

DD- pesureiden maailman valloitus alkoi

DD-pesureita toimitettiin vielä lisää niin suomalaisille Metsä Botnialle ja Ensolle kuin asiakkaille Ruotsiin ja Saksaan.

Saimme tilauksen myös Jilinin tehtaalta Kiinasta. Jo kaupanteko kaikkine erikoisine vivahteineen oli mielenkiintoinen: kaupan kunniaksi järjestettiin muun muassa tanssiaiset tehtaan omistaman hotellin juhlasalissa. Puheita pidettiin tiuhaan tahtiin ja maotaita nautittiin ehkä vielä tiuhempaan tahtiin, lähes Kampei-tyyliin. Yksi drinkki nautittiin jopa terästettynä juuri teurastetun käärmeen verellä. Seuraava aamu ei sitten ollut paras mahdollinen sen enemmän ostajilla kuin meillä myyjilläkään.

Projektin aikana koko tehtaan ylin johto vieraili Savonlinnassa.  He kävivät kotonani laittamassa kiinalaista ruokaa seitsemän miehen voimin – tummista puvuista ja valkoisista paidoista kravatin kera ei luovuttu edes keittiössä. Ruokatarvikkeet he olivat tuoneet luonnollisesti mukanaan Kiinasta.

Projekti eteni Timo Taurenin johdolla kaikin puolin oikein hyvin, mutta startti oli pitkä ja haastava. Starttarimme Timo Tauren, Arto Pylkkänen ja Jukka Koponen olivat olleet tehtaalla parisen viikkoa ennen kuin soittivat minulle, ettei startista tule yhtään mitään ja lisäksi olisi mukava saada suomalaista ruokaa. Pakkasin ison matkalaukullisen täyteen sika-nautasäilykelihaa ja näkkileipää. Jiliniin saavuttuani tapasin starttarit hotellin viereisessä kahvilassa, jossa he heittelivät suolapähkinöitä ilmaan ja yrittivät ottaa niitä syömäpuikoilla kiinni. Sanoivat, ettei se ole ainakaan yhtään vaikeampaa kuin tämän pesurin starttaaminen. Pähkinöitä oli lattialla melkoinen kasa.

Seuraavana aamuna menimme yhdessä tutkimaan pesuria. Kävimme läpi kaiken mahdollisen  emmekä löytäneet ongelmaa. Sitten käynnistimme pesurin ja kuten starttarit olivat kertoneet, pesuri ei kerta kaikkiaan pessyt. Kävimme uudelleen kaikki mahdolliset ongelmakohdat läpi ja taas pesuri päälle, eikä pese ja pesuri seis. Kolmatta kertaa käydessämme läpi prosessia oli jo myöhäinen iltayö – mitään poikkeavaa emme löytäneet. Sovittiin, että startataan vielä kerran ja otetaan näytteet. Ottaessamme näytettä massakakusta selvisi ongelman ydin. Kakku oli aivan kylmä, vaikka pesuveden lämpötilan piti olla vähintään 65°C ja massan lähes 100°C. Syy löytyi pesuvedestä, jonka lämpötila oli alle 20°C.

Muutaman päivän sisällä saimme höyrylämmittimen. Niin alkoi pesuri pestä ja taas tanssittiin ja nautittiin runsaasti maotaita.

DD-pesuri otettiin käyttöön myös happivaiheessa

Kaukaan tehdas ilmoitti aikomuksistaan investoida happivaiheeseen, ja meiltä pyydettiin tarjousta. Kader Rahkonen, jonka olimme palkanneet suoraan Lappeenrannan Teknillisestä korkeakoulusta, alkoi laskea taselaskuja WinGEMS-ohjelmalla. Saatuamme ensimmäiset laskelmat ja tarjouksen valmiiksi sovimme Kaukaalle palaverin. Matkalla Lappeenrantaan Kader tutki laskelmiaan ja totesi, että voi hitto, näissä laskelmissa on virhe ja meidän on peruttava palaveri. Päätimme kuitenkin mennä Kaukaalle ja esitellä tarjouksen ja alustavat taselaskut.

Seuraavaan palaveriin saimme myös Jukka Sainiemen ja oikeat taselaskut mukaan. Neuvottelujen jälkeen puristimme Penna Hyvärin, Harry Sundqvistin, Aimo Anttikosken, Kalevi Siltasen, Risto Löppösen, Asko Paakin ja Sami Saarelan kanssa kättä kaupan merkiksi. Jälkeenpäin kylläkin kuulimme, että jokin taho oli vielä yrittänyt muuttaa sopimustamme, mutta kaukaalaiset sanoivat, että sovittu mikä sovittu.

Tämä ensimmäinen happivaiheen DD-pesuri starttasi menestyksellisesti vuonna 1993. Myöhempiä aikoja ajatelleen tämä oli meille erittäin tärkeä referenssi. Projektin aikana tapasin ensimmäisen kerran mahtavan Sami Saarelan, josta tuli myöhemmin erittäin hyvä ystäväni. Siitä huolimatta hän on pysynyt aina tosi tiukkana asiakkaana, mitä kovasti arvostan.

Sain DD-teknologian kehityksestä A. Ahlström Osakeyhtiön silloiselta pääjohtajalta Krister Ahlströmiltä ”Excellence of Engineering”-palkinnon, johon liittyi merkittävä rahapalkkio. Koska en omasta mielestäni ollut ansainnut palkintoa yksin, vaan se olisi pitänyt jakaa huipputiimini ja asiakkaittemme kesken, pyysin lupaa siirtää palkkio edustilille, jota voisin käyttää haluamallani tavalla. Ehdotukseeni suostuttiin. Sillä rahalla osattiin pitää hauskaa niin asiakkaitten kuin oman porukan kanssa!

Australian DD-pesuria hienoviritettiin etäyhteydellä

Heti sen jälkeen kun saimme DD-pesurikaupan Tasmanian saarelle Australiaan,  aloimme kehittää online-yhteyttä pesuriin Risto Hämäläisen aloitteesta. Kehitystyötä tehtiin hänen johdollaan yhdessä Valtion teknisen tutkimuskeskuksen VTT (nykyisin Teknologian tutkimuskeskus VTT) kanssa. Olimme yksi ensimmäisiä tämän alan toimijoita, joilla oli reaaliaikainen yhteys toisella puolella maapalloa toiminnassa olevaan laitteeseen. Online-yhteydestä olikin usein apua, kun pesurin toimintaa hienoviritettiin.

Ensimmäisen DD-pesureilla varustetun koko linjan startti onnistui loistavasti.

Saimme vuonna 1995 Kaukaalta tilauksen, jossa DD-pesurit oli valittu niin ruskean massan pesuun kuin happivaiheeseen ja valkaisuun. Kaupan yhdeksi ehdoksi Harry Sundqvist asetti, että osallistun starttiin. Lisätakuuksi hän vaati ”valkoiset tennissukkatakuut”, mikä tarkoitti, että minun piti kävellä suodintaso ympäri valkoiset tennissukat jalassa ja kävelyn jälkeen tennissukat piti olla edelleen valkoiset. Lisäpalkkiona tämän takuun läpäisemisestä  hän lupasi tarjota hanhenmaksapalleroillallisen. 

Pesurin startti oli itsenäisyyspäivänä vuonna 1996. Olin tuossa vaiheessa muuttanut USA:aan ja kaiken lisäksi jalkani oli kipsissä lumilautaonnettomuuden jäljiltä.  Soitin Sami Saarelalle ja kysyin varovasti, mitä tehdään ja pitääkö minun tulla starttiin. Sami sanoi, että hän käy kysymässä Harry Sundqvistiltä ja soittaa takaisin. Hän soitti ja kertoi Harryn sanoneen, että tervetuloa starttiin ja että kyynärsauvoille pitää pärjätä, sillä rullatuolia ei hankita.

Meillä oli seminaari Chilessä, joten matkustin sieltä suoraan starttiin. Pääsin kaikkien kommelluksien jälkeen Lappeenrantaan vuokra-autolla ilman matkatavaroita, koska ne katosivat jäljettömiin jollekin kentälle. Kipsatun jalkani takia en noussut tehtaan portilla ulos autosta, vaan pysähdyin portin ikkunan eteen. Kerroin, että olen menossa starttiin ja voinko jatkaa autolla, koska jalkani on kipsissä. Portinvartija kysyi, mistä olen tulossa. Kerroin, että Ahlströmiltä ja jatkokysymykseksi tuli, mistä. Kerroin, että USA:sta, mutta kiersin Chilen kautta. Sitten hän kysyi, kuka mahtaa olla kutsun takana. Vastasin, että Sami Saarelan kanssa olen keskustellut viimeksi. Tämän sanottuani portti aukesi ilman mitään lisäkysymyksiä ja kommentteja. Myöhemmin sain kuulla, että Sami oli pari päivää aikaisemmin hieman kolhinut porttia, koska se ei ollut avautunut tarpeeksi nopeasti.

Seuraavana aamuna soitin paikalliseen Sokokseen ja pyysin tuomaan itselleni täydellisen vaatekerran. Muuten vaatteet olivat ok, mutta kauluspaita oli pinkki. Aamupalaveriin saavuttuani Harry Sundqvist virkkoi, että sieltä tulee jalkapuoli Qvintus hinttipaita päällä ja lisäten, että aina sillä on joku muu paikka paketissa, vaikka pää pitäisi paketoida. Harry on siis oikeasti hyvä ystäväni, jolla huumori kukoistaa.

Startti onnistui mahtavasti ja pääsin palaamaan kotiin paljon uskottua aikaisemmin. Tennissukkatakuu suoritettiin vasta paljon myöhemmin ja sen jälkeen nautittiin Ranskasta asti tuotettuja hanhenmaksapalleroita.

DD-pesureille jalansija myös Amerikoissa

Vuoden 1995 loppuun mennessä olimme saaneet DD-pesureiden kauppoja jo lähes kaikille muille merkittävimmille markkina-alueille paitsi Amerikoihin. Esimiesteni kanssa päätimme, että muutan USA:aan tukemaan DD-pesureiden markkinointi- ja myyntiponnisteluja.

Esimiehekseni sain Brian Greenwoodin ja läheisimmiksi kollegoiksi Jay Mielen ja Todd Gracen, joiden kanssa kiersin pohjoisamerikkalaisia tehtaita. Brasilialaiset kollegat olivat tukena, kun vierailimme eteläamerikkalaisissa tehtaissa.

Alussa oli tahmeaa, mutta vähitellen kauppoja alkoi rapista niin Etelä- kuin Pohjois-Amerikan  markkinoilta. Kollegoiden asiantuntemus auttoi suuresti kauppojen saamisessa, mutta erittäin merkittäviä olivat myös Sami Saarelan esitykset TAPPI-seminaareissa.

Seminaareissa koimme jos jonkinlaisia kommelluksia, milloin näimme hotellitappelun jälkiä, upotimme videokameran Mississippi-jokeen, hakkasimme golf-mailoja Atlantan keskustassa ilman palloja ja milloin hotellin vastaanoton tyttöjen kummastukseksi lähdimme aamulenkille pakkaseen pelkissä shortseissa ja teepaidoissa.

Mieleenpainuvin tapahtumista oli kuitenkin New Orleansin TAPPI-seminaari, jossa seminaaria edeltävänä iltana kaikki esitelmän pitäjät oli kutsuttu  aveceineen illalliselle. USA:ssa kun on tapana,  että vaimot seuraavat mukana seminaareihin. Sami Saarela pyysi minut mukaan avecikseen. Arvelin, että voisi herättää ihmetystä, jos hänen avecinsa olisi mies. No, keskustelujen jälkeen päätimme kuitenkin, että lähden mukaan. Ihmetystähän se herätti, kun astelin Samin mukana tilaisuuteen. Kuten mainoksissa sanotaan, ei siinä vielä kaikki. Seminaarista vastaava pyysi kaikkia seminaaripuhujia kertomaan vitsin ennen jälkiruokaa. Saimme kuulla liudan aivan viattomia vitsejä, kunnes tuli Samin vuoro. Hänen vitsinsä oli seuraavanlainen:
- Do you know what the similarity is with Eskimos making love in the canoe and American Budweiser beer? Sali oli aivan hiljainen.
- Both are fucking near water, hän vastasi itse. Sali oli entistä hiljaisempi.
- You know fucking, don’t you?
Silloin seminaarin pitäjä nousi ylös ja kiitti hienoista vitseistä sanoen, ettei ehkä ehditäkään kuulemaan lisää vitsejä vaan siirrytään jälkiruokaan.

Mieleenpainuvin käynnistys Amerikan ajoilta oli valkaisun startti Willametten Hawesvillen tehtaalla. Pääsimme takuuarvoihin heti ensimmäisten vuorokausien aikana. Tehtaanjohtaja kutsui Jay Mielen ja minut starttijuhliin kotiinsa, jossa nautittiin tehtaanjohtajan itse valmistamaa moonshine-viskiä yhdessä hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Sitä tuli nautittua aika runsaasti, mutta ei siinä kaikki. Lähdimme vielä yhdessä mexicolaiseen baariin opettelemaan tequilan juontia ja pelaamaan biljardia. Pikkutunneilla hotellihuoneeseen päästyäni säikähdin ja pelästyin, että huoneeseeni on saapunut sotamaalauksella varustettu intiaani. Hetken kuluttua tajusin, että se oli peilikuva minusta itsestäni, jonka naamamaalaus oli biljardiliidusta - oli ehkä tullut nojailtua biljardikeppiin. Tehtaanjohtajaa ei näkynyt seuraavaksi iltapäiväksi sovitussa palaverissa.

USA:n organisaatio teki kauppaa myös niille ulkomaalaisille yhtiöille, joilla oli amerikkalainen omistaja. Pitkän punnerruksen jälkeen saimme kaupan myös Uuteen-Seelantiin. Kauppaa hierottaessa tutustuin paremmin uusseelantilaiseen Allan Sycamoreen, joka vahvan teknisen asiantuntemuksen ohella on erinomainen viiniasiantuntija. Juhliessani kauppaa yhdessä hänen ja Sami Saarelan kanssa hän palautti takaisin 39 korkkiviallista viinipulloa: osa tosin laatikoittain ilman että kaikkia korkkeja avattiin.

Vaikka Uuden-Seelannin kaupan teki USA:n organisaatio, sovimme, että projekti ja startti hoidetaan Suomesta. Kävin noihin aikoihin usein asiakkaiden kanssa Suomessa. Olin juuri lähdössä kotiin USA:aan yhdeltä tuollaiselta vierailulta, kun Jukka Sainiemi soitti ja pyysi tekemään kotimatkan Uuden-Seelannin kautta, koska siellä tuntui olevan vaikeuksia. Hän uskoi, että homma olisi hoidettu muutamassa päivässä.

Startista ei kuitenkaan meinannut tulla mitään. Amerikkalainen insinööritoimisto oli ostanut kiinalaiset laippatiivisteet, jotka eivät kestäneet kuin hetken. Niiden kanssa tapeltiin pari viikkoa, kunnes päätettiin, että ne kaikki vaihdetaan. Yllättävän nopeasti sujuneen vaihdon jälkeen päästiin pesemään. Alkuminuutit näyttivät hyvältä, mutta sitten pesutulos romahti. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen ja olimme täysin ymmällä. Päätimme, että otamme täyden näytekierroksen. Massanäytettä ottaessani huomasin, että massa ei ollutkaan mustaa vaan ruskehtavaa, jossa oli pieniä ilmakuplia eli saimme jostain ilmaa prosessiin. Syykin selvisi pian: amerikkalaisten toimittaman lajittelun rejektipesuri oli atmosfäärinen ja tuotti runsaasti ilmaa. Siitä eroon pääseminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa, koska muuta laitetta ei ollut saatavilla. Jouduimme virittämään pesurin kuin viulun kielen, jotta sillä voitiin ajaa. Virittelyyn meni useita viikkoja. Muutamaksi päiväksi arvioitu visiitti oli muuttunut seitsemäksi viikoksi. Vasta useita vuosia alkuperäisen startin jälkeen myös lajittelu saatiin kuntoon ja pesurin säätö ja ajo palautettua normaaliksi.

Teimme asiakkaiden kanssa usein vierailuja suomalaisille tehtaille. Olimme tarjonneet länsirannikolla sijaitsevalle  Camasin tehtaalle happivaihetta DD-pesurilla. Saimme sovittua vierailun Kaukaan tehtaalle ja isännäksi Sami Saarelan. Hän kertoi ansiokkaasti, kuinka heidän happivaiheensa pelittää. Valvomossa ollessamme hän sanoi, että laitoksen voi startata uudestaan kymmenessä minuutissa, jos laitos tehtaan muun ajon takia joudutaan ajamaan alas. Tätä ei asiakkaamme uskonut. Katsoimme huuli pyöreänä, kun Sami ilmoitti voivansa näyttää. Hän painoi samalla ryhmäpysäytyksestä ja aivan oikein, koko happivaihe tuli ajetuksi alas. Kun laitos oli alhaalla, Sami painoi ryhmäkäynnistyksestä ja sanoi, että otetaan aika. Kun koko laitos oli taas ylhäällä, Sami sanoi virne kasvoillaan asiakkaallemme, että oikeassa olit, ei siihen mennyt kuin 8 minuuttia. Heti tämän vierailun jälkeen allekirjoitimme Camasin kaupan.

Kehitystyötä tehtiin jopa joululounaalla

Viimeinen minun panokseni DD-teknologian kehitykseen oli uusi reikälevyn pesuputki. Olin Suomessa käymässä ja kaukaalaisten kanssa joululounaalla. Lounaan aikana Harry Sundqvist ja Asko Paakki valittivat, että yhdessä DD-pesurissa massakakku lähtee toiselle kierrokselle ja sen takia he eivät ole saaneet lisätuotantoa.

Lounaan jälkeen menimme hyvin pukeutuneina katsomaan pesuria. Tosiaankin irrotussuihkujen runkoputken päälle oli jäänyt runsaasti massaa ja lisäksi pesusuihkujen muutamat ”varpuputket” olivat vääntyneet.

Vetäydyimme hetkeksi neuvotteluhuoneeseen ja niin oli idea valmis uudesta suihkuputkesta. Soitin suunnittelijoille ja kerroin, millainen uusi putki tehdään Kaukaan tehtaalle. Lisäksi  lupasin olevani seuraavana päivänä itsekin paikalla suunnittelemassa.  Tiedustelin vielä,  milloin putki saadaan tehtaalle. Suunnittelijamme sanoi, että parin kuukauden kuluttua. Vastasin, että meillä on yhtälössä jokin virhe, koska se asennetaan jo seuraavan viikon lopulla.

Suunnittelijamme ja valmistuksemme tekivät jälleen hienon suorituksen ja uusi putki oikeasti asennettiin niin kuin oli luvattu.  Heti startissa havaittiin, ettei se kerännyt massaa entisen putken tapaan ja niinpä tuotanto saatiin hilattua ylöspäin.

Jälkeenpäin kuulin, että jotkut suunnittelijamme olivat käyttäneet putkesta nimitystä ”Harrin pippeliputki”, koska runkoputkesta lähti ainoastaan pienet putken tumpit entisten ”varpujen” sijaan.

Sittemmin tämä uusi putki otettiin standardiksi uusiin pesureihin.

Matemaattiset laskelmat mukana DD-kehityksessä

Yhden Suomen vierailun yhteydessä tapasin Pekka Tervolan, joka myöhemmässä vaiheessa edesauttoi merkittävästi DD-teknologian kehityksessä. Hän on huippumatemaatikko, joka laskee, mallintaa ja simuloi lähes mitä tahansa. Yksi esimerkki näistä laskelmista oli pesunesteen jako. Laskelmillaan hän yritti saada minut vakuuttuneeksi, että toisenlaisella pesunesteen tuonnilla saavuttaisimme entistä paremman pesutuloksen. Käytimme tuolloin niin sanottua perhosmallia, joka oli mielestäni toiminut riittävän hyvin ja siitä syystä en syttynyt Pekan ideasta.

Idea kolahti vasta sen jälkeen kun olin ollut mukana Sunilan seisokissa ja näin tilanteen, jossa pesurin ulkokehä oli poistettu. Ulkokehällä näkyi oikein hyvin, miten pesunesteet olivat virranneet, eivätkä ne olleet suinkaan menneet niin kuin olin uskonut.

Pekka Tervolan idea toteutettiin tuotekodin suunnittelemana uusissa pesureissa ja pesureiden tehokkuus nousi, kuten Pekka oli laskenut ja osoittanut.

Sadan merkkipaalu ohitettiin vuonna 2000

Kun palasin USA:sta kesällä 2000, pesureita oli myyty maailmalaajuisesti yli sata. Joskus aivan alkuvaiheessa olin tullut sanoneeksi leikkimielellä, että sadannen pesurin jälkeen alan tekemään jotain muuta. Kyselin muita mahdollisuuksia ja niitä tarjottiin: siirryin Service- organisaatioon ja jätin vastuun uudelle tuotepäällikölle Pasi Immoselle, joka on vienyt DD-teknologiaa mallikkaasti eteenpäin.

Kilpailijoitaan paremman ajettavuuden ja pesutehokkuuden sekä alhaisemman valkaisun kemikaalikulutuksen ansiosta DD- pesurista on tullut vaativan ja asiantuntevan asiakaskuntamme suosikki. Kesällä 2016 pesureita on tilattu yhteensä yli 330 kappaletta. Suurimmalla DD-pesurilla pystytään pesemään 6 250 tonnia sellua vuorokaudessa - määrä on lähes 160 kertaa ensimmäisen Kotkan pesurin tuotanto.