15. April 2009
Kirjoittaja: Tapio Makkonen
Companies: Hewlett-Packard, Kaukas, KCL, Nokia Oy, Sensodec, Valmet
People: Jori Pesonen, Lars Nordman, Raimo Malkki, Tapio Makkonen, Viljo Paljakka
8.10. Sensodec
Juhannusaattona v.1984 klo 5:00 aamulla pysäytin auton Helsingin Kalliossa ja otin mukaan hienomekaanikon. Oltiin matkalla Kaukaan paperitehtaalle. Tehtaalla oli juhannusseisokki ja meidän piti päivän aikana tehdä mittauksia ja katsoa paikat tulevan käynninvalvontajärjestelmän antureille. Ennen tätä oli pitkä tie.
Seitsemänkymmentäluvulle saakka paperiteollisuuden keskuslaboratoriossa oli nimensä mukaisesti omistauduttu vain laboratoriossa tehtäviin mittauksiin ja analysointeihin. Selvää oli, että A4-arkeista tehtyjen näytesarjojen mittailuilla ja vertailuilla laboratoriossa ei selvinnyt, mitkä kaikki syyt paperikoneissa aiheuttivat mitäkin laatuvaihtelua. Tuli ilmeinen tarve suorittaa mittauksia paperikoneilla. Tri Nordmanin myötävaikutuksella aloin hankkia KCL:oon laitteistoa prosessimittauksia varten.
Hewlet-Packard julkisti v. 1971 ns korrelaattorin. Se oli tarkoitettu mittaussignaalien analysointiin. Sillä oli mahdollista saada analogiasignaalista amplitudijakauma, tahdistettu keskiarvo, autokorrelaatio ja kahdesta signaalista ristikorrelaatio. Taajuusspektriä ei saanut suoraan vaan se piti laskea tietokoneella autokorrelaatiosta fourier-muunnoksella. Autokorrelaatio siirrettiin reikänauhalla tietokoneelle. Korrelaattorin ominaisuudet sopivat prosessimittauksiin. Hankintarahat saatiin budjettiin ja seuraavana vuonna laite hankittiin. Perustyökalu oli nyt olemassa. Aikaisemmin oli jo hankittu ja valmistettu antureita.
Ensimmäinen mittaus tehtaalla meni pipariksi, kun korrelaattori ei toiminutkaan esitteen lupaamassa korkeassa lämpötilassa . Piti esittää parannuksia Hewlet-Packardille. Muutosten jälkeen laite toimi tehtaalla. Myöhemmin hankittiin lisälaite ns Fourier-muunnin, jonka avulla sai taajuusspektrin suoraan mittauspaikalla ilman tietokonetta. Fourier-muunnin teki laskutoimitukset sokeasti, joten aliasing-ilmiö oli mahdollinen. Aliasing tarkoittaa, että syntyy aliharmonisia taajuuksia, vaikka niitä ei todellisuudessa ole. Sitä varten piti tehdä yli- ja alipäästösuodattimet, joilla aliasing estettiin. Funktiogeneraattorin avulla varmistettiin systeemin toimivuus.
Vähitellen laitteita hankittiin lisää mm instrumenttinauhuri ja datalogger, joilla voitiin taltioida mittaussignaaleita myöhempää analysointia varten. Datalogger oli elektroniikkaa aloittelevan Nokian tuote. Suunnitteluvaiheessa Nokia pyysi mielipiteitä loggerin ominaisuuksista ja myöhemmin ehdotuksia lämpötilakestoisuuden parantamiseksi, kun ensimmäinen laite lakkoili paperitehtaan lämpötilassa.
Yli kymmenen vuoden aikana tehtiin lukuisia prosessimittauksia eri tehtailla. Ehkä eniten käyntejä oli Kaukaan paperitehtaalla. Siellä varsinkin Raimo Malkki oli innostunut selvittämään ongelmia mittauksilla. Laajimmassa mittauksessa oli nelisenkymmentä mittauspistettä. Tehtaalle tuli paljon hyödyllistä tietoa, kokemusta ja parannuksia. Vähitellen aloin aprikoida, että olisiko aiheellista tilapäinen mittausjärjestely muuttaa kiinteäksi, jolloin tehtaalla olisi jatkuvasti saatavissa hyödyllistä tietoa prosessista. Tilapäismittauksista olin saanut runsaasti kokemusta, millainen kiinteän järjestelmän tulisi olla. Tietokoneiden suorituskyky oli lisääntynyt räjähdysmäisesti, joten järjestelmä olisi mahdollista tehdä pitkälti automaattiseksi. Käyttöhenkilökunnan ei tarvitsisi syventyä “korkeampaan matematiikkaan”.
Talvella 1984 erään kerran Kaukaalla ollessa esitin varovasti, josko he olisivat kiinnostuneita hankkimaan kiinteän järjestelmän, jossa olisi samat mahdollisuudet kuin mitä tilapäismittauksissa. Asia jäi hautumaan, mutta myöhemmin tein paperilla konkreettisia ehdotuksia. Oli perustettu Sensodec-yritys, joka olisi järjestelmän toimittaja. Aluksi yrityksessä ei ollut yhtään työntekijää. Muutamien neuvottelujen jälkeen päästiin niin pitkälle, että silloinen tehtaan johtaja V. Paljakka lupasi tilauksen etumaksuineen, kun olen eronnut KCL:sta ja siirtynyt Sensodeciin. Pitihän toimittajafirmassa olla ainakin yksi työntekijä. Seuraavana päivänä ilmoitin KCL:oon erostani ja pikimmiten lopetin työt ja lähdin “kesälomalle”.
Ensimmäinen järjestelmä Sensodec-10 valmistui kutakuinkin luvatussa aikataulussa ja toimi. Se oli laatuaan ensimmäinen maailmassa. Tietysti järjestelmää parannettiin ja laajennettiin jatkuvasti ja myöhemmin myöskin käynnin valvonnasta kunnon valvontaan. Kaukaan järjestelmä oli vielä nuori, kun Valmet Paperikoneet Oy:n tj Jori Pesonen oli käymässä Kaukaalla. Hänelle oli esitelty järjestelmä. Seuraavana päivänä Pesonen soitti ja halusi neuvotteluja aiheena Sensodec-10. Valmet halusi sopimusta yksinmyyntioikeudesta . Sopimus syntyi pitkin hampain. Sensodecille jäi oikeus tehdä omaakin myyntityötä, koska oletettavasti Valmetilla ei ollut suurta halukkuutta kaupata järjestelmää muiden valmistamille paperikoneille. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta ajan mittaan kitkaa syntyi mm rahaliikenteestä ja Valmet halusikin ostaa ja osti koko firman. Sittemmin Valmet yleensä liitti tämän järjestelmän myymiinsä paperikoneisiin.
Tietyssä vaiheessa ilmaantui kilpailua kotimaasta. Kyseinen yritys turvautui televisioon. Heillä oli henkilökohtaista tuttavuutta television toimitukseen ja saivat junailtua haastattelun. Kilpailija oli kaiketi saanut syötettyä reportterille kysymykset. Ohjelmassa annettiin ymmärtää, että Sensodecin vakoojat hiippailevat heidän nurkissaan yrittäen varastaa tiedot heidän hienoista keksinnöistä. Surkuhupaisaa. Perättömistä puheista olisi voitu lähteä raastupaankin, mutta jätettiin omaan arvoonsa. Paperikoneita eikä instrumentointia myydä tv-höpötyksellä. Kyseinen yritys ostettiin USA:han ja ostajakin ostettiin. Suomesta firma hävisi ja myös USA:sta.